Rutger Hauer 1944 – 2019

“All those moments will be lost in time, like tears in rain.”

Blade Runner -vuosi sai osakseen surullisen uutisen, kun elokuvassa Roy Batty nimistä replikanttia näytelly alankomaalainen näyttelijä Rutger Hauer kuoli 75 vuoden iässä. Kyseinen rooli on kiistatta tunnetuin Hauerin rooleista, jota myös pidetään yhtenä elokuvahistorian parhaimmista antagonisteista. Hyvin monenlaisia rooleja tehnyt Hauer muistetaan juurikin pahiksen rooleista.

Vaikkei Blade Runner olisi nähnytkään, on varmasti nähnyt kohtauksen, jossa (Hauer osittain improvisoiden) Batty toteaa ennen kuolemaansa viimeiset kauniit ja runolliset sanansa muistojen katoavaisuudesta Vangeliksen “Tears in Rain” soidessa taustalla. Lähestyvän kuolemansa tiedostava ja hyväksyvä replikantti on juuri pelastanut elokuvan päähenkilön Rick Deckardin hengen, joka saa todistaa Battyn viimeiset sanan ja kuoleman.

Surullinen sattuma on se, että elokuvassa Batty kuolee marraskuussa 2019, kun Hauerin maanpäällisen vaelluksen päättymispäiväksi valkokankaan ulkopuolella oli määrätty 19. heinäkuuta 2019.

Tämä kirjoitus on minun kunnianosoitus näyttelijälle, jonka ikoninen rooli opetti minulle jotain empatiasta ja ihmisyydestä – sekä oli korvaamaton osa elokuvaa, joka näytti minulle tulevaisuuden ja on ollut vuosien ajan lähde inspiraatioille.

Kuolematon

Maanpäällisen vaelluksen päättymisestä huolimatta Hauer tulee olemaan kuolematon – kiitos hänen roolisuoritusten. Itselleni Hauer kuuluu mielenkiintoisten näyttelijöiden joukkoon, koska hän on näytellyt Draculaa, joka on mielestäni yksi parhaimmista fiktiivisistä hahmoista. Kyseisen roolin näyttelemiseen näyttelijältä tarvitaan aina sitä jotain. Hauer näytteli Draculaa Patrick Lussierin Dracula-sarjan kolmannessa osassa nimeltä Dracula III: Legacy, jonka erikoisuutena on Draculan ja Judas Iskariotin yhdistäminen: Judaksesta on tullut vampyyri, koska hän petti Jeesuksen. Myöhemmin hän näytteli myös Abraham Van Helsingin roolia elokuvassa Dracula 3D, joten hän kuuluu siihen pieneen joukkoon näyttelijöitä, jotka ovat näytelleet molempia ikonisia rooleja.

Blade Runner kuuluu itselleni kolmen tärkeimmän elokuvan joukkoon (Hollywood-elokuvista), joten se ansaitsisi oman blogikirjoituksensa. Elokuva on vaikuttanut minuun syvästi ihmisenä, mutta siinä kuvailtu maailma ja kaupunki ovat myös auttaneet ja inspiroineet esimerkiksi kenttäsuunnittelun parissa. Kaksi muuta elokuvaa ovat RoboCop ja Terminator 2: Judgment Day – kaikkia kolmea yhdistää niiden kuvaukset ihmisyydestä. Sattumalta Hauer oli ehdolla myös RoboCopin rooliin, mutta ei sopinut roolipukuun. Peter Weller oli parhain valinta rooliin, mutta Hauer olisi ollut mielenkiintoinen valinta taustansa takia, koska mies omassa elämässään ei esimerkiksi viihtynyt armeijassa aseiden takia.

Vaikka näiden elokuvien merkitys itselleni tulee niiden teemoista ja niiden esittämistä maailmoista; jokainen kolme pitää sisällään hyvin vahvoja roolisuorituksia, jotka pitävät niitä elossa ja katsomisen arvoisina. Hauerin mielestä yleisö on pitänyt Blade Runnerin elossa, mutta se ei olisi mitään ilman elokuvan näyttelijöiden roolisuorituksia. Kaikkein korkeimmalle nousee kuitenkin mielestäni juurikin Hauerin suoritus.

Elokuvien ja TV-sarjojen lisäksi Hauer löysi viimeisinä vuosinaan tiensä myös videopelien pariin. Hän antoi äänensä ja kasvonsa vuonna 2017 julkaistulle psykologiselle kauhupelille nimeltä >observer_, joka on saanut vahvasti vaikutteita juurikin Blade Runnerista. Toiseksi ja viimeiseksi työksi videopelien parissa jäi ääninäyttely Kingdom Hearts III -toimintaroolipeliin, joka julkaistiin tänä vuonna. Mielenkiintoisia valintoja mieheltä, joka omien sanojensa mukaan harvemmin antoi painoarvoa palkkiolle rooleja valittaessa.

Hauer ja Blade Runner

“I never doubted that this was a really sexy, erotic – cartoon opera interesting movie, but it was ahead of its time. […] It was 30 years ahead of its time.”

– Rutger Hauer

Blade Runner oli elokuvana ja roolisuorituksena merkityksellinen Hauerille. Elokuva teki hänestä ikonin, eikä hän tiettävästi kokenut sitä taakkana, mutta jotain uskomattomana. Hänen omaelämänkerran nimi All Those Moments - Stories of Heroes, Villains, Replicants, and Blade Runners ei myöskään jätä nimen alkuperän osalta mitään arvauksen varaan. Omien sanojensa mukaan elokuva tarjosi hänelle myös tuolloin mahdollisuuden nähdä tulevaisuus. Maailmamme vuonna 2019 on toki hieman erilainen kuin millaiseksi elokuva sen esitti, mutta yhtäläisyyksiä toki myös on.

Elokuvalla on suurimmat yhtäläisyydet Philip K. Dickin Do Androids Dream of Electric Sheep? -romaanin (suom. Palkkionmetsästäjä) kanssa visuaalisudessa, josta myös Dick mykistyi saadessaan nähdä elokuvasta esimakua ennen kuolemaansa. Hänen mielestä elokuva näytti maailman juuri sellaisena kuin hän näki sen mielessään romaania kirjoittaessaan.

Valitettavasti elokuva ja romaani eroavat kuitenkin toisistaan sisällöllisesti. Eräiden Dickin kirjojen ystävien mielestä elokuvasta puuttuu kirjan olennainen viesti kokonaan: esimerkiksi elokuvassa empatian rooli teemana jää pienemmäksi kuin romaanissa, jossa se on tarinan kenties tärkein teema. Tästä kertoo parhaiten se seikka, että romaanissa sana empatia mainitaan 9 634 kertaa.

Katsojat ja empatia

“I’ve seen things you people wouldn’t believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhäuser Gate. All those moments will be lost in time, like tears in rain. Time to die.”

– Roy Batty

Toki elokuvassa myös käsitellään empatiaa ja yleisö voi tuntea empatiaa sen roolihahmoja kohtaan – erityisesti Battya kohtaan, jonka väkivaltaisten tekojen takana ovat tunteet ja lähestyvä kuolema. Viimeistään elokuvan lopussa katsoja voi tuntea sympatiaa tai sääliä kuolevaa Battya kohtaan – ellei jopa empatiaa. Sen takia hahmoa on vaikea käsitellä täysin pahiksena. Langenneesta enkelistä on tulossa tunteiden kautta empatiaan kykenevä inhimillinen olento, joka lopulta hyväksyy lähestyvän kuolemansa tuntien empatiaa häneen peräänsä lähetettyä Deckardia kohtaan, jonka tehtävänä on ollut tappaa Batty ja hänen kumppaninsa.

Blade Runnerin tasoista metafyysista elokuvaa ja sen teemoja olisi vaikea nähdä ja tulkita, jos Battyn roolissa ei olisi ollut Hauerin kaltaista näyttelijää, joka näyttelee kohti inhimillisyyttä kulkevaa replikanttia niin voimakkaasti ja elävästi. Siihen vielä pisteenä iin päälle elokuvan lopussa vuorosanojen improvisointi ja itsensä antaminen osaksi Royta, joka on tehnyt hahmosta ja elokuvasta kuolemattoman – joka on yhä edelleen ja tulee olemaan entistä enemmän ajankohtaisempi elokuva teemoiltaan.

Kiitos Rutger Hauer – nähdään työsi parissa.

Kuvat

• Rutger Hauer, TIZIANA FABI/AFP/Getty Images.
• Replikantti Roy Batty elokuvassa Blade Runner, Warner Bros. Ent.