Christopher Plummer 1929 – 2021
Monen ikonisen hahmon ja henkilön näyttelijä, mutta ennen kaikkea Sherlock Holmesin.
Elokuvamaailma ja elokuvien katselijat saivat suru-uutisen, kun arvostettu ja menestynyt näyttelijä Arthur Christopher Orme Plummer nukkui pois 91 vuoden kunnioitettavassa iässä 5. helmikuuta. 2021. Yksi palkituimmista näyttelijöistä tunnetaan varmasti parhaiten kapteeni George von Trappin roolista elokuvassa Sound of Music, mutta hänen esittämiin rooleihin kuuluvat muun muassa Erwin Rommel, Star Trekin General Chang, Abraham Van Helsing, Joulupukki, Aristoteles, Julius Caesar, Leo Tolstoi, Vilhem II sekä monia monia muita fiktiivisiä ja ei-fiktiivisiä henkilöitä.
Näyttelijöille tutun uran hiipumiseen sijaan Plummer nousi uransa loppuvaiheilla uuteen kukoistukseen, joka huomioitiin 2000-luvulla kolmella Oscar-ehdokkuudella, joista vuoden 2011 ehdokkuus elokuvasta Beginners toi hänelle lopulta Oscarin parhaasta miessivuosasta. Tähän päivään mennessä hän on vanhin perinteisistä kategorioista ehdokkuuden saanut ja palkinnon voittanut ehdokas. Jo ennen Oscaria hän oli voittanut myös arvostetun televisioalan Primetime Emmy -palkinnon kaksi kertaa, kuten myös teatterialan Tony-palkinnon Broadway-näytelmästä, mutta myös musikaalista. Näyttelijäpalkintojen lisäksi hän sai myös urallaan yhden musiikkialan Grammy-palkintoehdokkuuden.
Jo pelkästään Van Helsingin roolista Plummer on luonnollisesti korkealla minun mielenkiintoisten näyttelijöiden listalla (vaikka kyseessä olikin muuten luokaton Dracula 2000 -elokuva), mutta ennen kaikkea hän on kuulunut suosikkinäyttelijöideni joukkoon Sherlock Holmes roolisuorituksien ansiosta. Vaikka hän päätyi urallaan esittämään Holmesia vain kahdessa elokuvassa (lyhyessä televisioelokuvassa ja pitkässä koko illan elokuvassa); hänen toiveissaan oli tehdä useampi Holmes-elokuva, jolloin hänet olisi varmasti nostettu merkittävimpien Holmesia näytelleiden joukkoon. Koska kahdesta Holmes-roolista vain jälkimmäinen oli laajemmassa levityksessä, hänet löytääkin yleisemmin niiden nimekkäiden, mutta kuitenkin unohdettujen Holmes-näyttelijöiden joukosta. Omasta mielestäni hän kuuluu merkittävien Holmesia näytelleiden joukkoon, koska varsinkin hänen jälkimmäinen tulkinta hahmosta oli hyvin vaikuttava ja poikkeuksellinen muiden näyttelijöiden Holmes-tulkintoihin nähden.
Plummer ja kaksi Sherlock Holmesia
Ei sisällä juonipaljastuksia elokuvista – ainoastaan sen, että joskus ennen Sherlock Holmes oli muutakin kuin pelkkä psykopaatti ja Christopher Plummer on hieno näyttelijä.
Olen suuri Arthur Conan Doylen Holmes -tarinoiden ystävä, kuten myös niistä tehtyjen elokuvien ja TV-sarjojen. Doylen Sherlock Holmes -tarinat sekä niiden päähenkilöt Holmes ja Tohtori Watson kuuluvat Bram Stokerin Draculan kanssa niihin kirjallisuuden tuotoksiin joista tehdään jatkuvasti erilaisia adaptaatioita tai käytetään pohjana uusien hahmojen ja tarinoiden luomiseen. Mielenkiintoisia ovat erityisesti kaikki erilaiset tulkinnat Holmesin hahmosta, jotka vaihtelevat kalpeasta narkomaanista psykopaattiin tai empatiaan tuntevaan yksityisetsivään. Näistä mainituista luonnehdinnoista Plummerin Holmesit sijoittuvat kalpean narkomaanin ja empaattisen Holmesin välille.
Silver Blaze (1977)
Ensimmäistä kertaa Plummer näytteli Sherlock Holmesia vuonna 1977 esitetyssä lyhyessä Silver Blaze -televisioelokuvassa, joka oli osa seitsemänosaista televisioelokuvien sarjaa nimeltä Classics Dark and Dangerous. Parikseen hän sai Thorley Waltersin, joka oli aiemmin esittänyt Tohtori Watsonia kolmessa elokuvassa, joissa hän näytteli yhdessä muun muassa Christopher Leen ja Gene Wilderin parina. Samannimiessä The Memoirs of Sherlock Holmes -novellikokoelman tarinassa Holmes ja Watson selvittävät kilpahevosen katoamista ja sen kouluttajan mahdollista murhaa. Tarina oli Doylen yksi suosikeista ja Plummerin toiveena oli, että televisioelokuvan mahdollinen menestys mahdollistaisi idean viiden muun hyvän Holmes-tarinan filmatisoinnista, mutta toive ei koskaan valitettavasti toteutunut.
Plummerin ensimmäinen Holmes on varmasti yksi kalpeimmista koskaan nähdyistä. Elokuvassa Holmes ei käytä huumaavia aineita, mutta hänessä on nähtävissä narkomaanin piirteitä, joka lähtee maaseudulle uuden innostavan mysteerin perässä, jottei tarvitsisi turruttaa kotona vallitsevaa tylsyyttä kokaiinilla tai morfiinilla. Nikotiinia on kuitenkin saatava, joten piippua tuprutellaan senkin edestä. Vuotta aikaisemmin julkaistussa, jopa Oscar-ehdokkuuden saaneessa, The Seven-Per-Cent Solution -elokuvassa (Suomessa nimellä Arvoitusten juna) käsitellään Holmesin huumeiden käyttöä ja häntä näytellyt Nicol Williamson tekeekin erikoisen, mutta erinomaisen roolisuorituksen näyttelemällä kohtauksen, jossa Holmes kärsii karmivista vieroitusoireista. Nämä ulkoiset piirteet kalpeudesta ja ajoittain kärsivästä hahmosta televisioruutuihin toi myöhemmin tulkinnassaan kaikkien rakastama Jeremy Brett, joka kärsi urallaan terveysongelmista, jotka myös näkyivät ulkoisesti.
Murder by Decree (1979)
Vuonna 1979 Plummer pääsi näyttelemään Holmesia täyspitkässä elokuvassa nimeltä Murder By Decree (Suomessa nimellä Murha tilauksesta), joka ei kuitenkaan perustu Doylen kirjoittamaan tarinaan, vaan elokuvassa Holmes selvittää tosielämän sarjamurhaaja Viiltäjä-Jackin tekemiä murhia. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta valkokankaalla, kun Holmes yrittää selvittää Viiltaja-Jackin henkilöllisyyttä, koska jo vuonna 1965 julkaistiin A Study in Terror -elokuva samanlaisella tarinalla.
Elokuvassa Plummerin parina seikkaili näyttelijä James Mason, joka ei ollut aiemmin esittänyt Tohtori Watsonin roolia. Yhteistä näillä näyttelijöillä oli menneisyydessä sotamarsalkka Erwin Rommelin näytteleminen, jota Mason oli jopa näytellyt kahteen kertaan. Juurikin toinen maailmansota oli aihe, joka näkyi hyvin merkittävästi Plummerin tähdittämissä elokuvissa.
Plummerin aiempaan Holmes-elokuvaan nähden merkittävin ero hahmossa on huumausaineiden jättäminen pois. Tämä päätös tiettävästi tehtiin jo käsikirjoitusvaiheessa, koska Holmesista haluttiin hahmona tehdä paljon inhimillisempi. Voidaan kuitenkin käydä syvempää keskustelu siitä, että miten huumausaineiden käyttäminen tai narkomaaniset piirteet vaikuttavat hahmon inhimillisyyteen. Holmes on hahmona aina paennut huumausaineisiin inhimillisestä syystä, koska hän ei aina koe saavansa mistään tyydytystä elämässään, koska terävä mieli tarvitsee haasteita ja aina uuden mysteerin selvitettäväksi. Ihmisillä on eroavaisuutensa, mutta juuri huippuälykkyyteen, jollainen Holmes ihmisenä on, liitetään useimmiten taipumus tylsistymiseen.
Se mikä Plummerin Holmesista tekee todellisuudessa poikkeuksellisen inhimillisen, on hänen tapansa suhtautua inhimillisesti ja empaattisesti muihin ihmisiin, mutta myös tunteiden päästäminen valloilleen. Holmesin on nähty muissa adaptaatioissa välittävän hänelle kaikkein läheisimmistä ihmisistä, mutta tämä huolenpito harvemmin välittyy asiakkaisiin tai muihin ihmisiin. Murder by Decree -elokuvassa Holmes poikkeuksellisesti osoittaa myötätuntoa väärin kohdellulle naiselle, joka on suljettuna hoitolaitokseen ilman asianmukaista hoitoa, jolloin hän osoittaa aggressiivisuutta, sekä jopa suoranaista väkivaltaa naisen kaltoinkohtelijoille.
Plummerin perintö Sherlock Holmesina
On helppo ajatella Plummer näyttelemässä empaattista Holmesia, kun lukee hänen läheisten ja kollegojen kommentteja heidän poisnukkuneesta ystävästä, joka oli humaani ja huumorintajuinen ihminen. Hän on varmasti jättänyt katsojille, Holmes-faneille sekä Holmesia myöhemmin näytelleille näyttelijöille lähtemättömän mielikuvan ja esimerkin empaattisesta mestarietsivästä. Voimme vain ajatella, että millaiseksi Plummerin merkitys ja asema olisi kasvanut Holmesin näyttelijänä, jos idea kuudesta lyhytelokuvasta olisi toteutunut. Tämä olisi tosin saattanut estää empaattisen Holmesin näkemisen valkokankaalla, jos Murder by Decree -elokuva ei olisi toteutunut, joten sinänsä fanit saivat menetyksen tilalle jotain muuta ihmeellistä.
Kuten muiden poisnukkuneiden taiteilijoiden kohdalla: kiitos ja nähdään työsi äärellä, Christopher Plummer!